Tiktak -blogi
2006 - Lokakuu | Marraskuu | Joulukuu
2007 - Kesäkuu | Heinäkuu | Marraskuu
20.10. Helsinki, Virgin Oil
Virgin Oilin keikka oli meidän ensimmäinen vetomme kuukauden loman jälkeen. Jännitys, ainakin minulla, alkoi jo pari päivää ennen keikkaa treeneissä. Harjoiteltiin pari uutta biisiä, jotta setti vähän uudistuisi tauon jälkeen ja tehtiin Lopeta-biisiin uusi alku ja tuli siinä touhuttua jotain muutakin pientä. Oli se itsellekin kiva piristys saada settiin mukaan pari uutta kappaletta.
Keikkapaikkana Virgin Oil oli meille täysin uusi tuttavuus. Oltiin kuultu siitä paljon hyvää. Kuultiin sitä verrattavan mm. legendaariseen
Tavastiaan ja paikka osoittautuikin oikein mukavaksi. Lava oli hyvän kokoinen ja yleisökin varmasti näki joka puolelta mukavasti lavalle.
Tekniikkakin toimi tällä kertaa moitteetta.
Jo pari tuntia ennen keikkaa alkoi sydän pamppailla ja kaikki tytöistä oli levottomana jännityksestä, mutta oli ihanaa olla pitkästä aikaa
yhdessä tyttöjen kanssa ja hermoilla ennen keikkaa.
Alkunauha alkoi, kädet, jalat ja sydän tärisi. Mutta kun astui lavalle, rentoutui siinä väkisinki ja hyvältähän se tuntui! Soittaminen sujui
aivan kuten ennenkin (ei siis ehkä hyvin, mutta niinkuin ennenkin :)) Yleisöstä kuului iloisia hihkaisuja esimerkiksi uuden biisin, Kaikki Hyvin, kohdalla. Keikka siis meni kokonaisuudessaan hyvin, lukuunottamatta sitä, että väärinkäsityksestä johtuen miksaaja lopetti keikan yhtä biisiä liian aikaisin. Tarkoituksenamme oli siis soittaa toinenkin encore, mutta meidän Pyrtzi ei sitä tiennyt, vaan pisti jo levyt soimaan. Nea ja Emppu sitten joutuivat menemään lavalle huutelemaan, että saataiskos vielä vähän soitella?! hehe :)
-Mimmu
21.10 Eura, Ravintola Osman Tupa
Euraan lähdettiin seuraavana päivänä liikkelle klo 15 aikoihin. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta kuten meidän tapoihimme kuuluu, vierähti
siinäkin hyvä tovi. Meidät tytöt heitettiin Eurassa suoraan hotellille ja pojat menivät purkamaan kamoja keikkapaikalle. Sillä aikaa me sitten meikkailimme ja jotkut taisivat jopa lukea tentteihinkin.
Tuvalle mentiin vasta siinä puoli tuntia ennen keikkaa, bäkkärinä oli mielenkiintoinen bändikämppä, josta löytyi kuudelle hengelle yöpymismahdollisuudet, keittiö ym. kivaa. Keikkamesta oli jees, lava oli pieni, mutta taloon mahtui hyvin porukkaa ja kaikkialta näki taas hyvin lavalle.
Veto meni hyvin, se Eurasta.
-Mimmu
22.10 Turku, Viking Line
Lähdettiin ajamaan Eurasta Turkuun vasta neljän aikoihin iltapäivällä. Laivaan meno oli kiireinen, koska koko backline piti roudata tunnissa paikoilleen laivaan ja samaan aikaan edellinen bändi pyrki laivasta ulos, kaikkine tavaroineen ja kanssamatkustajatkin valuivat samalla sisään.
Kun kamat saatiin laivaan, oli keikkaan enää vain kaksi tuntia aikaa, joten siinä sitten rivakasti valmistauduttiin, eikä ylimääräistä aikaa juuri jäänyt.
Lava oli tuskaisen pieni, juuri ja juuri mahtui jalkaa siirtämään, ettei töninyt bassolla vieressä olevia. Näkyvyys lavallekin oli suht kehno, lähinnä paikan mataluuden takia.
Oli kiva nähdä, että myös lapsiperheitä oli saapunut näinkin myöhäiselle (klo23) keikalle. Yleisöllä oli hyvä meininki, kuten meilläkin, keikka oli oikein onnistunut.
Keikan jälkeen sitten päästiinkin itse nauttimaan laivameiningeistä. Risteilyisännälle suuret kiitokset loistavista järjestelyistä ja vieraanvaraisuudesta!
Oli ihanaa huomata, että ensimmäinen keikkaviikonloppu loman jälkeen, sujui näin loistavasti ja kyllä teki hyvää palata taas tyttöjen luokse pikkuiseen pösöön istumaan. Ja tietysti myös soittamaan!
-Mimmu
Perjantai 27.10.
Huh huh, kiirettä piti. Ensiksi veto Gloriassa ja vielä myöhään yöllä Vantaalla Tulisuudelmassa. Mä en ite hirveesti tykkää tollasista kahden keikan päivistä ja se tuli jälleen todistettua. Jo ekan keikan jälkeen väsytti hirveesti ja ääni alkoi tuntua siltä, että yks keikka on jo takana. Onneksi saimme itsemme hyvin kasaan ennen kumpaakin vetoa. Keikka Gloriassa oli kiva ja jotenki intiimi, kun kyseessä oli yksityistilaisuus ja porukkaa oli tilaan nähden aika vähän. Meillä oli osittain laina kamoja ja se kyllä kostautui. Ainakin Emppu valitteli, että vahvistin olisi voinut toimia paremminkin. Mulla homma lähti aika huonosti liikkeelle, nimittäin mun korvamonitorit sattui nappaamaan signaalin yläkerran karaokesta. Oli aika kaoottinen fiilis lähteä laulamaan, kun ekat pari biisiä kuulin vain jotain Kuurankukkaa. No, mut noita sattuu. Loppua kohden meno vain parani ja jäi kyllä hyvä maku suuhun. Sitten hirveellä kiireellä Vantaalle, missä keikka alkoi joskus 00.30 paikkeilla. Oli kyllä hyvä keikka, pakko myöntää. Noilla kotikonnuilla meidät on aina otettu tosi hyvin vastaan, niinku tänäänkin. Ainoo miina oli, että lohkasin mun etuhampaan keikan loppupuolella, mutta se ei haitannut menoa. Oikeestaan vaan kuvasti sitä, että miten kova meno oli päällä. Yleisö oli myös aivan mahtava. Porukkaa oli paljon ja tuntui siltä, että kaikki olivat hyvällä juhlatuulella. Keikan jälkeen lähdimme aika nopeasti kotiin, sillä seuraavana päivänä matka jatkui kohti Kuopiota.
-Petra
10.11 Kannus ja 11.11 Kajaani.
Perjantain lähtö oli todella tuskalliseen aikaan klo.07.30. Poppareita ei pitäisi laittaa nousemaan niin aikaisin. Onneksi bussissa on sänkyjä, joten bändi hävisi sinne takaosaan aika nopeasti. Matka Kannukseen tuntui menevän ihan reippaasti, kun sai nukuttua.
Perillä me mimmit mentiin hotelliin ja pojat roudaamaan. Veto oli urheilutalossa ja sallittu, joten soittamaan päästiin tosi aikaisin (verrattuna perus baarikeikkoihin). Veto oli mielestäni hyvä. Kukaan ei mokaillut mitenkään kovin pahasti ainakaan ja sekä bändillä että yleisöllä näytti olevan mukavaa. Keikan jälkeen minä ja Petra mentiin jakamaan nimmarikortteja ja muut teki haastattelun. Ehtipä siinä vaihtaa muutaman sanan foorumipossen kanssa, joita oli paikalla yllättävän monia.
Hotellille päästessämme kello oli vielä niin vähän, että päätettiin käydä tsekkaamassa Kannuksen iltaelämää yksien juomien verran. Baarin nimeä en muista, mutta hyvä musiikki siellä soi. Pelattiin pari korttipeliä ja painuttiin nukkumaan.
Kitaristikollegani synttäripäivä valkeni raikkaana (lue: törkeen kylmä) ja puolilta päivin startattiin kohti Kajaania. Perillä oltiin hyvissä ajoin, ja odottelua oli aika pitkään. Käytiin syömässä, meitsi meni yksinään keikkapaikalle soittamaan heviä (baarityöntekijöille anteeksipyyntö) ja muuten vaan torotettiin.
Veto oli klo.24 ja meininki hieno. Yleisöstä en tiedä, enkä oikein muista tytöistäkään, kun olin itse taas niin innoissani soittamisesta ja riehumisesta, etten muistanut katsella ympärilleni. Uskon, että kaikilla oli kivaa. Noosulle laulettiin onnittelulaulu, yleisö komppasi hienosti.
Keikan jälkeen ryhmä hajaantui. Osa lähti lentäen kotiin, osa junalla. Minä, Noora, Nea ja pojat jäätiin bäkkärille juhlistamaan Noopiston syndejä. Käytiin vähän tanssimassa ja muuten viihdytettiin itseämme lähinnä huonolla huumorilla.
Mun herääminen aamulla ei mennyt ihan nappiin, kun olin unohtanut laittaa herätyksen, mutta en myöhästynyt kuin about 20 minuuttia. Eli ei paha. Kotimatkasta ei oikeastaan ole muuta sanottavaa kuin että se oli TODELLA TODELLA pitkä!
-Emppu
15.11. HAAPAJÄRVI JA 16.11. JYVÄSKYLÄ
Neljän päivän minirundi starttasi tuttuun tapaan Helsingistä aamuvarhaisella. Lähtö oli jo kahdeksalta, jota ennen tekniikan pojat (Pyry, Riku, Pekka ja Tomi) olivat roudanneet soittokamat treenikämpältä bussiin. Bussissa odotti mukava yllätys. Joku tuntemattomaksi jäänyt vierailija oli käyttänyt oman käden oikeuttaan ja vienyt bussista telkkarin ja playstationin. Henkilökohtaisesti ainoa asia mikä tässä varkaudessa jäi harmittamaan oli maan mainion Buzz –musiikkitietovisan menetys, se kun sattui olemaan pleikkarin sisällä. Jos herra/rouva varas satut lukemaan tätä raporttia ja omatuntoasi alkoi kolkuttamaan, niin voit lähettää tavarat vaikka voiceboysille (lähettäisit nyt ainakin sen pelin).
Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta matka kohti Haapajärveä alkoi hyvässä hengessä. Taidettiin kaikki muut kuskia lukuunottamatta nukkua aika pitkälti koko matka. Reippaasti meni siis lähes 500 kilsaa kuin hurauksessa! Kyyti oli riittävän pitkä ja turvallinen. Kiitos Tomin. Perille päästyämme oli aika perusmeiningit. Syömistä, kamojen kasailua, opiskelua, soittamista, lepäilyä jne. Koska Haapajärven keikka oli sallittu, soittoaika oli jo 19.30. Mukavaa vaihtelua vetää välillä vähän aikaisemmin, kivaa kun ei tarvitse aina odottaa sinne puoleen yöhön, jotta pääsis vetämään.
Itse keikka meni hyvin, nuoremmalle väellä oli kiva soittaa. Yleisön puolelta kuultiin myös muutama aika hupaisa välikommentti parin biisin välissä. Esimerkkeinä iloinen huudahdus “POKEMON!” ja kommentti “Täällä on liian hiljaista.” Jepjep.
Keikan jälkeen jaettiin halukkaille nimmarit ja otettiin muutamia yhteiskuvia. Puoli kymmenen aikaan tultiin takaisin hotelliin ja tällä kertaa kaikki menivät hyvissä ajoin hotelliin nukkumaan.
Torstaina klo. 12.00 matka jatkui kohti Jyväskylää. Mitään kummoisempaa ei tämänkään matkan aikana sattunut, perussetit oli käynnissä. Osa nukkui, osa luki, osa puuhasi jotain aivan muuta, kuski ajoi. Matka ei ollut pitkä, eikä kiirettä ollut, joten matkustimme tuttuun tapaan ilman turhaa hätiköimistä. Käytännössä se tarkoittaa pysähtymistä huoltoasemilla noin puolen tunnin välein. Me taidetaan kyllä olla Suomen hitain orkesteri reissaamaan, tai jos ei nyt ihan hitaimpia, niin lähellä kärkeä kuitenkin. Soundcheckiä ei Jyväskylässä pidetty, joten koko ilta vetoon asti oli vapaa. Jokainen puuhaili siinä sitten mielensä mukaan kaikenlaista. Mulla aika taittui ripeästi kouluhommien parissa. Jyväskylän Feverin veto oli klo.23.30. Empun ja Mimmun kanssa lähdettiin hyvissä ajoin bäkkärille odottelemaan, taidettiin jokseenkin noin tuntia ennen vetoa saapua mestoille. Takahuone oli tilava ja erityiskiitokset lähtee tässä yhteydessä henkilökunnalle viikon parhaista bäkkärivoileivistä. Kiitos!
Feverin keikka oli ihan mahtava, henkilökohtaisesti yksi ihan parhaimmista tän loppuvuoden vedoista. Yleisö oli jotenkin todella energinen ja se tarttui samantien bändiin. Keikan jälkeen hehkutettiin vetoa kilpaa tyttöjen kanssa. Keikan jälkeen ei todellakaan menty kiltisti nukkumaan, vaan suuntana oli Jyväskylän yö. Mimmua ja Tuulia lukuunottamatta koko muu porukka löysi itsensä baaritiskin välittömästä läheisyydestä. Hupailua, tanssimista, osaamista ja virvokkeita. Siinä ilta kiteytettynä. Hauskaa oli niin keikalla kuin jälkimeiningeissäkin, notta nöyrimmät kiitokset kaikille osallistuneilla ja osasyyllisille!
-Noora
Joensuu 17.11 & Kitee 18.11
Jyväskylästä päästiin lähtemään kohti Joensuuta puolen päivän aikaan.
Matkan alussa vertailtiin mystisiä mustelmia edelliseltä illalta, on nuo jäiset tiet petollisia (lue myös Noosun tekstin muutama viimeinen lause). Taisi tämäkin välimatka mennä suurimmalta oselta nukkuen.
Joensuuhun tultua oli taas tuttua odottelua, syömistä, nukkumista ja taas odottelua. Keikka alkoi puolen yön aikaan, ihmisiä oli tosi kivasti ja meininki ainakin eturivissä toimi. Keikan jälkeen istuttiin vielä muutama tunti takahuoneessa, seuraksi saatiin myös Titi-Nalle cruta ja muutama muu selviytyjä. Noopun kanssa me taidettiin viimeisenä taasen lähteä nukkumaan.
Kiteelle lähdettiin hyvissä voimissa klo 12.00. Henkilökohtaisesti oli tosi kiva käydä kiteellä, lapsuudessani olen aikaa siellä enemmänkin viettänyt, isovanhemmat kun siellä asuivat. Kun tunnetusti päivä oli kokonaan vapaata, lähdin selviytymään sateen ja tuulen läpi hautausmaata etsimään. Muutaman eksymisen jälkeen sain kynttilät oikeaan osoitteeseen ja homma oli taas hallussa. no joo, se siitä.
Hotellille palattuani pidettiin Soundcheck, päätettiin illan keikalle vaihtaa settin Minä olen yö ja Näkymätön nainen.
Soundcheckin jälkeen oli tutut 6 tuntia keikkaan. Tällä kertaa odottelua kuitenkin piristi Petran koira Peppi, joka jaksoi naurattaa meitä :) Keikka alkoi 00.00 ja oli oikein hyvä, ainakin fiilikseltään. Yleisö oli kyllä hyvin mukana. Keikan jälkeen koko bändi oli niin väsynyt että kaikki katosivat samantien nukkumaan.
Iso kiitos Kiteenhovin ystävälliselle ja avuliaalle henkilökunnalle.
Ja koko mini kiertueesta iso kiitos kaikille osallisille!
-Neepu
Luumäki, Perjantai 24.11.2006
Lähdettiin iltapäivällä köröttelemään kohti Luumäkeä. Matka taittui tavalliseen tapaan tiiviissä tunnelmissa meidän “pösössämme”. Muutamat pysähdykset huoltoasemilla ja pientä harhailua Luumäellä, mutta perille vihdoin päästiin. Matka tuntui kestävän ikuisuuden.
Saavutiin Joukolaan, joka oli uusi tuttavuus meille. Perillä meitä jo odotteli Voiceboysin pojat Pekka ja Tomi, jotka tapansa mukaan olivat saapuneet paikalle hyvissä ajoin. Takahuoneessa oli hiukkasen kylmä, sillä sähköt valoihin jouduttiin vetämään ikkunan kautta ulkoa ( ja siis ikkuna joutui olemaan auki koko ajan). Onneksi lämpimänä meitä piti tee ja Petran pikku hauva Peppi, joka piti meidät liikkeessä.
Perinteisen meikkauksen, hiustenlaiton ja vaatteiden vaihdon jälkeen osa tytöistä lähti “lähi” Essolle syömään. Minä ja Mimmu pidimme perinteisen hartioiden hierontasession tuossa vaiheessa.
Vihdoin oli aika nousta lavalle, joka oli kuin sauna ( hyvä niin, sillä kuumuus ja hiki lisäävät tunnelmaa). Keikka oli mielestäni hyvä ja oikein onnistunut. Hauskaa oli ja fiilis oli kohdallaan. Soittokin tuntui toimivan ilman suurempia ongelmia J
Yleisöä oli kertynyt paljon ja heilläkin näytti olevan oikein hauskaa. Ikäjakauma oli laaja, mikä on aina mukavaa. Järjestäjän mukaan yleisöä on ollut Joukolassa vain kerran aikaisemmin enemmän kuin meidän keikalla, ja tuo oli heti vuonna 1988 muistaakseni, eli ihan hyvä suoritus J
Kotiin lähdimme hilpein tunnelmin. Saimme muistoksi upeat xx luumu.org-lippikset ja olimme tapamme mukaan hupailu tuulella. Matka taittui lippalakit päässä kuvia räpsien ja yhden huoltoasemapysähdyksen voimin. Kotona oltiin joskus kolmen aikaan yöllä ja väsymys oli sen mukainen. Onneksi kuitenkin pääsi omaan sänkyyn nukkumaan.
Huomenna olisi vuorossa Nummela ja Espoo.
Ei muuta kuin heipä hei!
-Tuuli
Nummela, Lauantai 25.11.2006
Lähdetiin liikeelle Helsingistä puoli kolmen aikaan ja matka arvio oli noin vajaa tunti. Petra ja Noora tutustuivat bussiliikenteeseen ja tulivat Nummelaan omin nokkinensa vähän myöhemmin.
Paikalle saavuttuamme oli jo täysi häslinki käynnissä,. Aikaa keikkaan oli enää parisen tuntia jäljellä. Takahuoneessa tapahtui taas perinteistä laittautumista ( me ollaan niin tylsiä, meikataan aina vaan). Aika kului siinä höösätessä ripeästi ja kohta olikin jo keikan aika.
Keikka oli loppuunmyyty ja se oli ikärajaton tapahtuma Kuoppanummen koulukeskuksessa.
Soitimme lapsukaisille ja vähän vanhemmille lapsukaisille noin tunnin setin ja lopuksi jaoimme kaikille nimmareita.
Tämä oli tämän vuoden viimeinen ikärajaton keikka. Oli todella hauskaa soittaa, fiilis oli korkealla ja keikasta jäi oikein hyvä maku suuhun.
Keikan jälkeen meidät kukitettiin aivan ihanilla kukkakimpuilla. Suloiset “nuoret miehet” taisivat hiukan säikähtää, kun me niitä halattiin kiitokseksi ( en kyllä yhtään ihmettele, itsekin kyllä järkyttyisin moisesta).
Keikan jälkeen Petra ja Noora lähtivät kotiin ja me muut mentiin syömään paikalliseen intialaiseen ravintolaan, jossa muun muassa bongattiin Jani Sievinen J
-Tuuli
Espoo, Lauantai 25.11.2006
Matka Nummelasta jatkui ruokailun jälkeen Espooseen ravintola Awaloniin. Saavuimme Espooseen joskus ysin pintaan illalla ja keikka oli edessä vartin yli puolen yön.
Pieni väsymys ehti iskeä tuossa välissä, nää kahden keikan päivät on aika rankkoja, vaikka eivät siltä välttämättä kuullostakkaan. Se on aina oma haaste latautua uudelleen keikkaan kun on jo yksi takana. Oikean fiiliksen löytäminen on joskus kiven takana.
Siinä sitten istuskeltiin “takahuoneessa”, tai siis pukuhuoneessa, johon eivät edes kaikki mahtuneet sisälle. Vähän lepäilyä, lisää meikkaamista ja hierontaa, sillä keikkaan oli vielä reilut kolme tuntia aikaa.
Itse keikka alkoi siinä puolen yön jälkeen. Fiilis oli yllättävän hyvä ja keikka mielestäni oikein onnistunut puitteisiin nähden. Lava oli hiukkasen ahdas ja hassu, se oli keskellä tanssilattiaa, eli siis keskellä ravintolaa. Itse lavalle mahtui ainoastaan bassokamat, rummut ja synat. Muu bändi esiintyi lattialla J . Lavalle näkyvyys yleisön puolelta oli aika heikko, mutta ei se näyttänyt menoa haittaavaan. Ihmisillä näytti olevan hauskaa ja siitä tuli hyvä mieli, mikä taas lisäsi omaa keikkafiilistä.
Koko viikonlopusta jäi oikein hyvä fiilis. Keikat oli mielestäni hyviä ja onnistuneita. Ihmisiä oli kaikissa paikoissa paljon ja hauskaa oli.
Ei muuta kuin seuraavaan viikonloppuun.
-Tuuli
Kauhajoki, Perjantai 1.12.06
Hahaa, joulukuussa eletään, vettä sataa ja ulkona on plus kakstoista. Startattiin Kauhajoelle puolen päivän aikaan ja alkumatka sujui todella nopeasti. Jossain vaiheessa nälkä alkoi kaivertaa itse kutakin ja sen jälkeen uskomattoman nopean keikka-automme vauhti tuntui erittäin, erittäin hitaalta.
Kauhajoelle kuitenkin päästiin ja me kaikki mimmit mentiin suoraan syömään. Osalla tytöistä (kitaristit kirjoittautuvat tästä ulos) tuli pienoinen paniikki, kun alettiin arpoa näkyykö Kauhajoen hotellissa kaikki kanavat. Teeveestä tuli erään (minun mielestäni kammottavan) ohjelman viimeinen jakso, joka oli kuulemma pakko nähdä. Hehe, onneksi kanava löytyi, olisi muuten saattanut käydä pahasti.
Soundcheck käsitti kaksi biisiä, joiden aikana korvat alkoivat jo huutaa tosi paljon. Lava tuolla on sellainen painekattila, kaikki tulee aivan törkeän kovaa.
Veto aikaa venytettiin varttia yli kahteentoista, koska ihmisiä ei ollut mitenkään liikaa. Keikkapaikkana toi on niin kummallinen, että koko keikan ajan sitä on jotenkin vähän pihalla. Suoraan lavan edessä on iso pudotus alas tanssipuolelle ja siksi "eturivi" on monen metrin päässä. Soitto kuitenkin toimi ja tunnelma oli mukava. Parempikin boogie olisi ainakin mulla voinut olla, mutta eihän jokainen keikka voikaan olla paras.
Keikan jälkeen iskuryhmä Nea, Nooora ja meitsi jäätiin joksikin aikaa bäkkärille torottamaan. Taidettiin siinä pari keittoakin korkata, niinku toisen bändini basisti varmaan sanoisi.
Kivaa oli, paitti että aamulla jouduttiin luovuttamaan huoneet kaksi tuntia normaalia aiemmin, koska hotelliin oli saapumassa jotain arvovieraita. Harmitti pirusti, kun olisi halunnut nukkua. Välillä näin. Poliitikothan tietenkin on tärkeämpää kansaa kun popparit.
-Emppu
 2.12 Kaarina, Old Texas
Lauantaina Kauhajoella huoneiden luovutus tapahtui jo klo 10, jonka jälkeen istuttiin vielä tovi keikkapaikalla ja odoteltiin, kun pojat viskasivat tavarat autoon. Kahdentoista kieppeillä päästiin taittamaan matkaa kohti Kaarinaa. Matka ei ollut tällä kertaa kovin pitkä, about nelisen tuntia ja se meni nukkuessa. Kaarinaan siis saavuttiin jo neljän aikaan päivällä ja Emppu ja Noora päättivät ottaa huoneen viereisestä hotellista, jotta he voisivat lueskella rauhassa. Me muut mentiin Old Texasin kuuluisan pienelle bäkkärille (sohva + sohva) kuluttamaan aikaa.
Ruokana oli taas kerran pizzaa, joka tällä kertaa oli jotenkin erityisen mautonta. Minä päätin lähteä sadan metrin päähän tätini luo kyläilemään ja näkemään muitakin sukulaisia. Old Texasin keikoista on tullut jo lähes meidän sukulaistemme kohtauspaikka. ;) On mukava käydä sellaisissa paikoissa keikoilla, joissa asuu sukulaisia, niin kerkeää niitäkin näkemään. Olen melko kiireinen vapaa-ajallani, niin niitä näkee muutenkin liian harvoin.
Kahdeksan aikaan palasin keikkapaikalle ja siellä osa tytöistä istui tuskissaan lähes samoilla paikoilla, kuin muutama tunti sitten. Sitten alettiin pikkuhiljaa meikkaamaan ja laittamaan patukoita hiuksiin. Meistä on suuri osa innostunut kihartamaan hiuksiaan :) Puoliltaöin starttasi keikka. Ihmisiä oli yllinkyllin, puitteisiin nähden ehkä jopa vähän liikaakin... Keikka meni loistavasti, vaikka lavalla olikin ihan sairaan kuuma, kuten uskoakseni myös yleisössäkin. Ihmiset olivat tosi hyvin mukana! Keikan jälkeen puristettiin hiet paidoista (ja vaihdettiin vaatteet) ja lähdettiin köröttelemään kohti Helsingforsia.
-Mimmu
Nääsville 5.12.06
Kaikki saapuivat hotelli Ilvekseen omilla kyydeillään, me ajettiin kahdestaan Noosun kanssa viimeisinä paikalle. Ihan kauhea ilma oli ajaa, vettä tuli ja oli pimeää, onneksi hirvet pysyivät metsässä.
Itsenäisyyspäivä juhlaa kun vietettiin, ihmiset olivat pukeutuneet todella hienoihin iltapukuihin (eli meidän cru erottui joukosta kuin virtahevot uima-altaasta), (pam pam, minun vertauskuvat ei aina ole kovin loogisia). Keikka alkoi 23.00 tiennoilla, puku ihmiset, niin nuoret kuin hieman vanhemmatkin olivat yllättävän hyvin mukana, lienekkö alkomaholilla osuutta asiaan. Oli hyvä meininki, normaali tunnin lista, ei yllätyksiä.
Keikan jälkeen istuttiin tovi takahuoneessa, jonka jälkeen suurin osa lähti kohti Helsinkiä. Anteeksi lyhyt teksi, kerrankin kaikki Tiksut hävisivät kaikki omille teilleen niin pian, ettei nyt ole kerrottavaa meidän toilailuista :)
-neepu
Kauhava 9.12.06
Vuoden viimesimpiä keikkoja viedään... Matkamme Kauhavalle sai alkunsa Tampereelta. Pääsimme hotellilta jo Tampereen keskustaan kun nälkä iski ja pysähdyimme syömään, onneksemme ei ollut kiire mihinkään. Saimme mahamme täyteen todella hyvää ruokaa ( jokin mexicolais tyyppinen ruokapaikka) ja jälkkäriksi vielä vähän namia viereisestä videovuokraamosta. Matkamme Kauhavalle vihdoin siis alkoi ja kesti ikuisuuden (tai ainakin siltä tuntui ). Tällä kertaa selvisimme kyllä vain yhdellä pysähdyksellä , jos itse Tampereen ruokapysähdystä ei lasketa. Matkasimme reilut kolme tuntia tutun turvallisesti pösössämme jalat toistemme sylissä. Monitorimiksaajamme Riku joutui kyllä välillä nousta seisomaan jalkansa kun puutuivat ahtaassa ja tunnelmallisessa pösössä.
Kauhavalle saavuttiin ja minä otin pienet nokoset siinä “hotellin” sängyllä ennen soundcheckiä. Puoli yhdeksältä oli aika käydä soittelemassa vähän tsekissä. Soittelimme itsemme iloksi kaikkia vanhoja biisejä, se oli hauskaa J Sen jälkeen kävin meidän miksaajan Pyryn kanssa vähän “ajelulla” eli siis katsastamassa paikallisen rautatieaseman etukäteen, sillä tarkoituksena oli lähteä aikaisella aamujunalla kotia päin.
Sitten oli vuoro meikkauksen, hieronnan ja keikkaan valmistautumisen. Ja vähän ehdittiin siinä telkkuakin tuijottaa, mm. luontodokumenttia.
Mennessämme takahuoneeseen, joka oli allasosasto, oli Pyrymme laittanut tunnelman kattoon. Uima-altaan ympärillä oli tuikkuja ja oli todella kaunista. Pyry suuntaa maanantaina ulkomaille, joten järjesti vähän ekstraa meille mm. karkkia ja kynttilöitä. Keikka vihdoin alkoi, ihmisiä oli mukavasti, vaikka en nähnytkään kuin eturivin, mutta ei se menoa haitannut. Komppi oli hiukan hukassa, mutta kyllä se sieltä takkuilevasti tuli. Suuremmitta ongelmitta saatiin soitettua kaikki tarkoitetut kappaleet.
Keikan jälkeen piti lähteä melkein suoraan nukkumaan, sillä aamulla koitti aikainen herätys. Uni ei kuitenkaan tullut ennen aamu neljää, kiitos energiajuoman, ja herätys olikin jo seitsemältä. Unet siis jäivät vähiin tänä yönä. Mutta juna kuljetti meidät turvallisesti kotiin ja nyt taitaakin olla päiväunien aika. Joten hyvää yötä.
-Tuuli
Ikaalinen 15.12
Päivä meni aika rauhallisissa merkeissä. Lähdimme ajoissa liikenteeseen, koska Terttu oli Pyryn sijaisena miksaamassa. Piti ehtiä siis tekemään sound check rauhassa. Ennen keikkaa mun oli pakko lukea tenttiin, joten en kerennyt olemaan kovin sosiaalinen muiden kanssa. Aluksi vaikutti siltä, että keikasta tulisi todella vaisu. Ennen vetoa yleisö tanssi valssia ym. perinnetansseja, joten tunnelma oli aika pelottava. Onneksi myös nuorempaa porukkaa tuli paikalle ihan vähän ennen keikkaa. Loppujen lopuksi oli todella kivaa alkujännityksistä huolimatta. Keikan jälkeen lähdimme hirveällä kiireellä kohti Helsinkiä. Kotona olimme vasta aamuyöllä.
-Petra
16.12 Espoo, Tapiola Garden
Tulimme kotiin Ikaalisista noin kuuden aikaan lauantaiaamuna. Päivä menikin mukavasti nukkuessa ja iltaa odotellessa. Tekniikan pojat meni kasailemaan kamoja jo aikaisemmin ja me tytöt tultiin omilla kyydeillä puoli kahdeksaksi Espooseen. Soundcheckin oli tarkoitus alkaa silloin, vaan eipä alkanutkaan. Päästiin soittelemaan vasta joskus ysin aikaan, kun salissa oli ruokailijoita ja paikan työntekijät sanoivat, että ei saada soittaa ennen kuin ruoat on syöty. Siinä sitten odoteltiin kukin tavallaan aikaa tappaen. Checkissä vedettiin kolme biisiä, muun muassa näkymätön nainen, joka muokkautuikin melko erikoiseksi. Petra oli kotona lepuuttamassa ääntään ja soittajatytöt vähän sekoili, kun laulu puuttui. Vaan saatiinpahan hyvät naurut! Kun soundit oli jokseenkin kohdillaan, mentiin hotellihuoneeseen tekemään illan settilistaa. Neuvotteluiden ja kompromissien kautta saatiin siitä kaikkia ainakin lähestulkoon miellyttävä kokonaisuus. Kun lista oli valmis, alkoi armoton valmistautuminen ja jännittäminen. Kaikista huokui jo tässä vaiheessa (pari kolme tuntia ennen vetoa) erityinen latautuminen. Vaikka meillä keikkoja onkin aika monenmonta jo plakkarissa, niin kyllä tällaset vähän spessummat keikat saa jalat tutisemaan. Noin tuntia ennen keikkaa moikattiin meidän kaikkien vanhempia takahuoneessa. Oli ihan mahtavaa, että äidit ja isät pääsivät tsekkaamaan vikaa vetoa ennen taukoa. Myös meidän kaikkien kavereita oli paljon paikalla. Tuntuu ihan mahtavalta, että meidän läheisiä ihmisiä kiinnostaa vieläkin olla hengessä ja fiiliksessä mukana, vaikka aika monta tiksu-keikkaa onkin tullut jo nähtyä.
Ennen keikkaa hermostutti tosi paljon. Vaikka sitä ei itse oikein vielä käsitäkään, että tässä tosiaan ollaan nyt puoli vuotta vetämättä, niin kyllä se jossain tuolla alitajunnassa oli jo iskostuneena, jännitti meinaan niin pirusti. Lavalle astuessa tuli samantien ihan törkeän hyvä fiilis, kun yleisöä oli paljon ja etenkin kun tiimiläiset oli miehittäneet eturivistön aika massiivisesti (Espoossa tiksut tosiaan näki punaista), niin ei voinut kuin hymyillä. Oli “saippualumikonetta” (kaikki saippuat tuli soittimien päälle, kiitos vaan Auviselle jekusta J ) ja saippuakuplia spessuhommina ja setissäkin oli muutama biisi, jota ei pieneen toviin olla livenä vedetty. Oli ihan mahtavaa soittaa Kyyneleet ja Kids in America. Sitä oli jo ihan ehtinyt unohtaa miten kivoja biisejä ne onkaan. Muutaman biisin aikana (esim. Harhaa ja Tänä yönä taivaaseen) tuli tosi haikea olo. Puoli vuotta soittamatta esim. juuri näitä biisejä, jotka lukeutuu mun henk.koht. suosikkeihin, tuntuu ajatuksentasolla niin kovin pitkältä! Vaan onpahan ainakin jotain mitä odottaa ihan hulluna!
Keikasta jäi kokonaisuuutena tosi hyvä fiilis. Odotukset oli korkealla, eikä tullut pettymystä. Oli ihanaa soittaa kerrankin vähän pidempi setti. Yleisökin oli niin hienosti messissä koko keikan ajan! Keikan jälkeen skoolattiin kuluneelle vuodelle ja koko porukalle, ketä tässä on korvaamattomana mukana olleet, muutamat joululahjatkin vaihdettiin.
Kiitoksia teille kaikille, jotka olitte Espoossa menossa mukana. Ja kiitos toki myös kaikille muille keikoillakävijöille ja meidän musiikinkuuntelijoille. Tää vuosi on ollut hieno ja taas on tullut hirveästi uusia mahtavia kokemuksia, joista ollaan enemmän kuin kiitollisia! Tiimiläisille ihan erityiskiitos, on ollut ihanaa seurata teidän yhteisfiilistä ja diggailua!
Nyt on aika hengähtää hetki, kesällä sitten taas heilutaan. Kiitos ja kumarrus!
-Noora
Kuudes linja 19.6, RMJ 21.6
Olipa jännää. Ensimmäinen keikka puolen vuoden keikkatauon jälkeen.
Koko bändi oli aika kohmeessa ennen keikkaa. Vaikka oltiin treenattu, silti ei ollu hajuakaan miten illasta selvittäisiin. Itse rupesin jännittämään vasta muutamaa minuuttia ennen keikkaa. Tajusin etten ollut käynyt kaikkia biisejä läpi. Kun keikka alkoi, niin unohdin stressaamisen täysin. Tuli sellanen olo, että edellisestä keikasta olisi vain viikko aikaa. Muutenkin selvittiin olosuhteisiin nähden hienosti. Suuremmilta kömmähdyksiltä vältyttiin ja yleisö tuntui viihtyvän. Oli niin kodikas fiilis, että tuntu kuin oltaisiin jonku kaverin olohuoneessa soittelemassa.
Sitten lähdettiinkin pienen huilauksen jälkeen kohti Raumaa.
Etukäteen vähän arvellutti se, kun esiitymisaika oli niin myöhään yöllä. On inhottavaa venailla kauhean pitkään ennen keikkaa lavan takana, kun muutenkin jännittää. Ilma viileni illaksi tosi paljon, joten me Mimmun ja Nean kanssa hytistiin bussissa varmaan nelisen tuntia ennen keikkaa. Omasta puolesta veto loputa meni ihan hyvin.
Emppu ja Nea valitteli, että oli vaikea soittaa kun sormet oli niin kohmeessa. Mulla ei kerenny onneksi tulla kylmä. Porukka oli tosi hienosti mukana, vaikka meno näyttikin välillä aika rauhattomalta.
Loppu ilta meni mun osalta rauhallisissa merkeissä. Etukäteen stressasin paljon sitä, että miten ääni kestää pitkän tauon jälkeen.
Varsinkin, kun heti ensimmäiselle viikolle osui neljä keikkaa. Oli siis pakko vähän jarrutella niin keikalla kuin sen jälkeenkin;)
Pakko vielä lopuksi kiteyttää, että onpa älyttömän siistiä päästä taas lauleskelemaan noiden ihanien tyttöjen kanssa. Ja kiitos teille kaikille, jotka ootte jaksanu meitä odotella.
-Petra
22.6.2007 Kauhava
Raumalta startattiin puolen päivän aikaan Kauhavalle – osa virkeinä, osa vähemmän. Ajo meni kivuttomasti ainakin meitsin osalta, koska nukuin lähes koko matkan. Muiden mimmien puuhailuista en sitten tiedäkään, ehkä he pelasivat krokettia bussin käytävällä. Kauhavalla olikin erikoisboogie. Lentäjien juhannus oli tapahtuman nimi ja paikkana oli lentosotakoulu (en mene takuuseen nimestä). Meininki oli anyway se, että aina kun mikään bändi ei vetänyt, taivas oli täynnä pieniä sympaattisia lentokoneita. Taitolentäjiä oli saapunut käsittääkseni yli kymmenestä eri maasta ja voi sitä suhauksen määrää. Veto oli mielestäni hyvä, mitä nyt yksi ampiainen kiusasi itse kutakin soittajaa. Jouduin hetkeksi lopettamaan soiton, kun jännitti se ötökkä. Vedettiin noin tunnin setti, eikä encorea ollenkaan. Yleisöä oli tosi hyvin ja aurinko paistoi. Eli boogie kohdallaan. Loppusetistä taivaan yli meni muutama hornetti, mikä on tietenkin aika siistiä, vaikka tuskin ne lentäjät edes tiesivät poppareiden olevan lauteilla. Meillähän oli joskus sellainen humoristinen unelma, että Tänä yönä taivaaseen -biisin aikana saatais koneita taivaalle. Hahaha. Nyt sekin tapahtui. Paikalla oli myös tivoli, jonka ihmeisiin osa possesta tutustui keikan jälkeen. Nea-paralla tuli hieman huono olo niissä härveleissä. Sitten ei muuta kun ajo hotelliin ja tutimaan. Kiitos.
23.6.2007 Tervo
Saavuttiin Lohimaan juhannuskekkereille Tervoon hyvissä ajoin ja sääkin vaan parani. Me tytöt alettiin ensimmäisenä kinuamaan ruokaa, kun matkalla oli tullut niinsanottu NALGAH. Pojat viritti setin lavalla, joka sijaitsi erikoisen muotoisessa teltassa. Soundcheckiä ei tehty. Bäkkäriksi muotoutui pienen ulinan jälkeen aivan sairaan hieno saunaosasto, jossa oli porealtaat ja kaikki. Nea, Petra ja Mimmu kävivätkin siellä lilluttelemassa. Tuuli kärsi migreenistä, mikä ei koskaan ole kivaa. Jengiä oli paikalla yllättävän vähän iltaan asti ja me jo vähän mietittiin, että joudutaanko vetämään tyhjälle teltalle. Mutta jostain ne kaikki ihmiset sitten kuitenkin poukkas paikalle juuri sopivaan aikaan ja meininki oli hieno. Veto oli mulla parempi ku edellinen, mutta yleisesti aika samaa tasoa. Tunnin setti taas. Kivaa oli meillä ja uskoakseni myös yleisöllä pienistä soittomokista huolimatta. Saatiin yleisö lämpimäksi Eriksonin Annaa varten, mutta hänen vetoa ei ehditty jäädä kuuntelemaan. Heti kun bussi oli pakattu suunnattiin kotio kohti. Teemana bussissa oli lehdestä löytynyt kesäaiheinen tietovisa ja muutamien oluiden nauttiminen. Aika nopeasti posse kuitenkin kyykkäs ja loppumatka meni bussin sängyissä. Kotona oltiin vissiin viiden aikaan aamuyöstä. Kivaa oli, hyvä boogie.
Vantaa, Tulisuudelma
Taas keikka kotikonnuilla, tuossa paikallaan olevassa ruotsin laivassa. Tykkään Tulisuudelmasta keikkapaikkana, kun sinne tulee aina paljon läheisiä ihmisiä ja tunnelma tuntuu aina olevan katossa.
Saavuttiin soundcheckiin yhdessä Mirjamin kanssa hyvissä ajoin, mutta tsekki myöhästyi, koska businessmiehillä oli tärkeä kokous kesken. Hetken odottelun jälkeen saimme soundcheckin käyntiin. Nooralla oli tärkeä luento, joten vedimme tsekin yhden naisen vajauksella. Kaikki sujui kuitenkin ihan hyvin ja oltiin valmiita illan keikkaan.
Tsekistä matka jatkui syömään, kuten yleensä. Siirryimme siis ravintolan puolelle istuskelemaan. Jonkin verran siinä rupateltiin niitä näitä ja saimme siinä samalla vatsamme täyteen.
Nyt oli vuorossa laittautuminen illan keikkaa varten, eli siis perus tukan käherrystä ja vaatteiden vaihtoa, no okei katsottiin siinä samalla ehkä vähän töllöä.
Illan keikka meni muutamia kommelluksia lukuunottamatta hyvin, oli kivaa. Tuolla Tulisuudelmassa on aina ollut sama ongelma minulla lattian kanssa, kun kaikki telineet eivät mahdu rumpumaton sisäpuolelle. Lattia on superliukas ja telineet ja tuoli meinaavat lähteä karkuun. Onneksi on roudarinteippiä pelalstuksena. On ollut kiva palata puolen vuoden tauon jälkeen lavalle. Pienestä irtiotosta on ollut kovasti hyötyä ainakin minulle.
Keikan jälkeen lähdin suorilta kohti kotia nukkumaan, tylsä kun olen.
Eipä tästä keikasta juuri sen kummempaa.
- Tuuli
Lahti
Lähdettiin köröttelemään kohti Lahtea siinä viiden aikaan. Matka sujui ripeästi. Perille saavuttin isoon halliin nälkäisinä tietenkin. Siellä oli aika paljon luppoaikaa, joten tuli hommailtua ei oikeastaan mitään. Yleistä hengailua. Pyry ehkä keitti kahvit Paikalla oli myös jokin cover- bändi sekä Yölintu- orkesteri.
Petra ja Noora saapuivat paikalle vähän myöhemmin omin neuvoin. Aikaa keikkaan ei enää ollut paljoa jäljellä. Tänään ei tehty soundcheckiä, kun yleisö oli jo paikalla tapahtumassa.
Keikalla ihmisiä oli ihan mukavasti, vaikka nuo hallit ovat aina niin suuria, että näyttävät miltei tyhjiltä, vaikka ihmisiä olisikin paikalla. Keikka sujui ihan ok:sti. Muun bändin ja minun kesken oli hieman erimielisyyttä biisilistan kulusta... Laskin käyntiin Paha sana- kappaleen ja muut alkoivat soittaa Ympyrää, minä kun en osaa lukea biisilistaa kunnolla, meinasin siis hypätä Ympyrää- kappaleen yli, hölmö : ) Ensimmäistä kertaa Tiktak historiassa jouduimme lopettamaan kappaleen kesken ja aloittamaan uudelleen, tai no siis minähän en soittanut mitään, sillä menin niin hämilleen, kun muut soittivat eri biisiä, mitä minä olisin soittanut.
Keikan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä ja matka olikin todella mukava, koska harvoin istumme kaikki yhdessä siis teknikot mukaan lukien ja puhumme vakavia. Oli kuitenkin todella kivaa ja matka jäi erityisesti mieleeni. Kotiin päästiin ihan hyvissä ajoin ja oli mukavaa päästä omaan sänkyyn nukkumaan.
Iloa ja aurinkoa kaikille,
Tuuli
Ilosaarirock 15.7
Sunnuntaina bussi lähti kohti Joensuuta siinä puoliltapäivin. Koko porukka oli innoissaan illan tulevasta Ilosaarirock keikasta, koska se oli ainoita noita isoja fessuja tänä kesänä. Kovasti mielessä kyllä pähkäilin, että tulisiko sinne porukkaa meitä katsomaan kun oltiin kumminkin fessun vika esiintyjä ja luulisi, että porukka haluaisi hyvissä ajoin kotiin kun seuraava päivä oli työpäivä.. Täpinöissä, nukkuen ja musaa kuunnellen kuuden tunnin matka meni suht kivuttomasti..
Perille päästiin kuuden aikoihin ja suunnistimme samantien tyttöjen kanssa syömään vatsat huutaen tyhjyyttä. Ruoan jälkeen saatiin puhelu meidän keikkamyyjältä, että nyt oli käynyt tapaturma ja että Tuuli oli sairaalassa. (Me ei oltu nähty Tuulia sinä koko päivänä kun hän oli tullut omia reittejään Joensuuhun.) Tuuli oli kuulemma kaatunut portaissa ja sen nilkaan oli sattunut ja nyt se oli tutkimuksissa paikallisessa sairaalassa. Me kaikki tytöt pelästyttiin kauheasti ja seuraavat kaksi tuntia odotettiin uutta tietoa Tuulista hirveässä piinassa. Pähkäiltiin että mitä ihmettä me oikeen tehdään jos sen jalka on mennyt niin pahasti ettei se pysty soittamaan illalla ja että peruuntuuko meidän kesän yksi isoimmista keikoista.
Pari tuntia ennen keikkaa saatiin vihdoin vastauksia mutta valitettavasti huonoja. Tuulin jalka oli murtunut ja se ei pystyisi soittamaan tänään. Pähkäiltiin vaihtoehtoja akustisesta vedosta tuuraajan löytämiseen. Onni onnettomuudessa, tuuraaja löytyi läheltä. Meidät jo kerran aikasemminkin sairaskohtauksen pinteestä pelastanut Alec. Kerran Alec oli nimiyyäin kesken keikkaa joutunut kapuloihin kun Tuulille oli tullut paha olo. Silloin oltiin soitettu neljä biisiä Alecin kanssa, nyt olisi koko setti vedettävänä ja kaksi tuntia aikaa ottaa se haltuun. Valittiin silloisesta settilistasta biisit jotka katsottiin iiseimmiksi. Ajateltiin että no jos edes kuusi biisiä saatais vedettyä niin hyvä. Kahdessa tunnissa levyjen kuuntelun ja empun kanssa biisien rakenteiden katsomisen jälkeen Alec saikin kokoon kymmenen biisiä! Suuri helpotus ja huokaus..
Perhoset vatsassa mentiin keikalle. Tuuli sai sohvapaikan lavan sivusta jotta pystyi olemaan hengessä mukana. Keikka meni loistavasti. Alec klaarasi loistavasti ja yleisöä oli järjettömästi ja ne oli tosi hyvin mukana. Ikimuistoinen keikka ja varmasti yksi mieleenpainuvimmista koko kesänä!
Mimmu
On the Rocks, Helsinki, 19.7.2007
Soundcheckin aika koitti puoli kahdeksalta. Kaikki tulivat suurin piirtein ajoissa paikalle ja päästiin aloittamaan aikataulun mukaisesti. Aivan kuten Ilosaaressakin edellisellä keikalla, myös täällä rumpukapuloita vispasi tuuraaja Alec Tuulin lepuuttaessa jalkaansa. Soundcheck meni ihan mukavasti. Soitettiin 5-6 sellaista biisiä, joita Alec ei oo ennen soittanut. Hienosti poika veti, vaikka kielsikin treenanneensa etukäteen. Checkin jälkeen mentiin bäkkärille tappamaan aikaa, kukin tyylillään. Veto oli yhdeltätoista, joten odotusta ei kertynyt mitenkään tuskallisen paljon. On se niin kumma miten Helsingin keikat aina aiheuttaa lauman perhosia vatsaan. Syy tähän on se, että yleisössä on aina vähintään 20 tuttua. Tätäkin keikkaa jännitin siis ihan huolella.
Itse veto oli ihan ok. En päässyt keikan aikana ihan parhaaseen mahdolliseen fiilikseen, kun soundit oli vähän hassut. Piti keskittyä erityisen paljon itse musisointiin, jotta kuulee kaiken mitä soittaa ja laulaa. Se yleensä aina syö vähän fiilistä. Yleisökin oli vähän tahmea, ainakin lavalta koettuna. Ei saatu ihmisiä villiintymään. Keikan jälkeen osa jäi baariin ´promoamaan yhtyettä´ ja osa lähti aika suorilta kotiin. Itse kuuluin jälkimmäisiin, joten en osaa oikein raportoida loppuillan tapahtumista. Eiköhän siellä taas tapahtunut jos jonkinlaista jekkuilua.
-Noora
Puustock, Juva, 20.7.2007
Bussi starttasi kohti Juvaa kolmen aikaan iltapäivällä. Matka taittui nukkuessa ja lukiessa. Petran Peppi-koira oli matkassa mukana ja hän viihdyttikin meitä melkoisesti omalla vauhdikkuudellaan. Juvalle saavuttiin noin seitsemän aikaan. Mentiin samantien syömään ja sen jälkeen alettiin valmistautua keikkaan. Veto oli jo kymmentä vaille yhdeksän, joten luppoaikaa ei hirveästi jäänyt. Meijän hotellihuone oli aivan festarialueen tuntumassa ja musiikki kuului sinne erinomaisesti. Päästiin siis diggailemaan Irinaa samalla kun valmistauduttiin omaan vetoon. Mimmi laulaa kyllä hienosti!
Oltiin sovittu edellisenä iltana, että koska keikka on sen verran aikaisin, lähdetään heti vedon jälkeen takaisin kotiin ajamaan. Otettiin siis kaikki kamat huoneista mukaan ja lähdettiin festarialueelle joskus kasin jälkeen. Ennen keikkaa oli aika kylmä ja pelotti, että joudutaan soittamaan kohmeisin sormin. Vaan toisin kävi. Pelko osoittautui turhaksi, kun ilta-aurinko päätti yhtyä karkeloihin täydellä teholla. Vaikka aurinko häikäisi silmiä, se ei haitannut yhtään. Yleisökin näytti piristyvän siinä vaiheessa, kun aurinko rupesi paistamaan. Vedosta jäi hyvä fiilis. Emppu taisi jopa sanoa, että sille tää Juvan keikka oli yksi kesän parhaita. Yleisö oli mahtava, alusta loppuun asti hienosti mukana. Silloin on aina kiva soittaa. Soitin pitkästä aikaa Lukella, kun PRS:n hihna katkesi heti tokan biisin lopussa. Monitorimiksaajamme Riku laittoi seuraavan biisin aikana sen taas kuntoon, mut halusin vetää loppuun asti Lukella, kun en oo sillä aikoihin soittanut. Olin jo ihan unohtanut miten hyvä kitara se onkaan! Alec soitti taas hienosti. Huomaa, että biisit alkaa iskostumaan sillä jo selkärankaan, sillä täällä kuultiin taas vähän enemmän irrottelua. Se toi hyvää lisämaustetta biiseihin. Oli itselläkin kiva soittaa, kun siellä täällä tuli aina joitain uusia fillejä. Tiimiläisiä bongasin keikan aikana useampia yleisön joukosta, mukavaa kun pääsitte sankoin joukoin paikalle! Tuuli seurasi vetoa uskollisesti lavan vierestä. Aivan mahtavaa, että Tupu on jaksanut olla keikoilla mukana, vaikka ei nyt pystykään itse soittamaan. Ryhmähengen kannalta on hienoa, että koko sakki on koossa tapaturmasta huolimatta. Ollaan sen verran kauan ja tiiviisti vietetty aikaa yhdessä, että sen huomaa välittömästi tunnelmasta, jos yksi puuttuu ryhmästä.
Keikan jälkeen pojat rupesi kasaamaan kamoja ja me annettiin muutama haastattelu. Reilu puoli tuntia siinä taisi vierähtää ja sitten päästiinkin lähtemään kohti kotia. Matka sujui taaskin kivuttomasti lähinnä toistemme kanssa höpöttäessä. Helsinkiin saavuimme kahden aikaan.
-Noora
Eura 21.7
Aika perus keikkareissu. Mieleen jäi hyvä ruoka ja hikinen keikka. Porukkaa oli tosiaan sen verran, että kuumahan siellä tuli. Päivällä paikalla oli muutama synttärisankari. Niinpä soitettiin heille muutama biisi samalla, kun Pyry ruuvaili saundeja kohdilleen. Keikan jälkeen suurin osa ryhmästä jäi notkumaan takahuoneeseen. Saatiin ihan hyvät juhlat aikaiseksi. Takahuone oli tosin aika pikkuruinen, joten tunnelma oli erittäin tiivis. Taidettiin käydä joraamassakin…pelottavaa… Oli kyllä tosi hauska ilta. Nooran ja Empun kanssa höpöteltiin vielä majotuksessa muutama tunti, joten myöhään taisi mennä.
-Petra
Orimattila 22.7
Orimattilassa oli keikka jo päivällä, joten lähtö oli aikaisin aamulla. Matkasta en osaa sanoa mitään. Taisin nimittäin nukkua koko reissun. Perillä mentiin heti syömään. Ennen meitä esiintyi muutama muu bändi, joita käytiin kuuntelemassa. Siinä me sitten kärvisteltiin bussissa monta tuntia ennen keikkaa. Ei kyllä ollu mikään mahtava fiilis. Kaikesta jouduttiin järkkärin kanssa vääntämään ja bussi oli kuin sauna. Lavalla oli yllättävän kivaa venailusta huolimatta. Yleisöä olisi voinut olla enemmänkin, mutta ei se ainakaan mua haitannut. Niillä jotka olivat paikalla tuntui olevan kivaa ja sehän on tietenkin tärkeintä. Keikan jälkeen jaettiin hetki nimmareita ja sitten lähdettiinkin nopeasti kohti kotia.
-Petra
Jämsä 16.11.2007
Tamepereen keikan ja juhlien jälkeen aamulla oli rapsakka olo, kun bussi starttasi kohti Jämsän himosareenaa. Juuri kun olin nukahtamassa bussin sänkyyn, tuli pojilta iloitus, että on poistuttava ajoneuvosta, koska se on rikki ja sisään tuli kauheasti pakokaasua. Onneksi bussi ei syttynyt palamaan saati räjähtänyt, vaan pääsimme korjaamoon, jossa setä laittoi hommat takas kuntoon. Matka jatkui onnistuneesti. Perillä mentiin mimmien kans heti syömään ja pojat alkoivat kasaamaan. Ruokana oli sieniä, yäk. Ennen keikkaa tuli siis vaan nukuttua ja syötyä. Veto taisi alkaa klo. 23 ja setti oli pitkälti sama ku aiemmilla keikoilla.
Paikka oli uusi ja hieno ja iso! Meille eka kerta tuolla. Ja viimeinen heh. Ihmisiä oli tosi paljon, mutta paikka ei mielestäni kuitenkaan ollut ihan täynnä. Meininki oli ihan erilainen kuin tammesterissa. Hyvä veto ja hyvä yleisö, mutta selkeästi rauhallisempi kuin edellinen. Keikalla ei sattunut mitään erityistä. Pallot lentelivät välillä lavalle mikä ei ole kivaa, ku mikkistandit kaatuilee ym. Palloilla tarkoitan siis niitä isoja ilmiksii mitä olemme hankkineet. Ai niin bussiin saatiin tällä reissulla omat pallot, joulupukki ja poro. Poro vaan menehtyi aika äkkiä, kun siihen tuli reikä.
Yö nukuttiin rauhassa ja aamulla ostettiin limaa ja kirjoitettiin kirje.
Kiits, moido.
-emppu |
